Nyt on ollut kaikkea muuta touhua, ettei ole ehtinyt käsitöihin syventyä. Mitä nyt jotain pientä amigurumia, ompelukone on saanut olla rauhassa kesästä saakka. Kai silloin tuli tehtyä liikaa ja nyt sitten huilataan.

Sieniä, tottakai! Eräs vanhus minulle sanoi, että hänen äitinsä söi aina paljon sieniä ja kuoli vatsa syöpään, oli sitä mieltä, että sienien syytä. Suomen kansasta ja muualtakin kuolisi ihmisiä pilvin pimein, jos sienet olisivat se syy. Hän oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että se oli äitinsä kuoleman syy. Se kun tulee tuo vanhuus, niin tulee  kaikenlaisia päähän pinttymiä, odottelen, mikä se minulle tulee.

Heijastimet ovat nyt in, kun tulee syksy pimeät ja näkyä täytyy, minulla on koiran hihnassakin kaksi heijastin kukkaa, kun en käytä valjaita, tai muuta sellaista. Olen siinä suhteessa laiska, että panta pitää koiralta lähteä hihnan matkassa pois, villakoiralla ei voi sitä muutenkaan jatkuvasti pitää. Kukat heijastavat pimeässä hyvin. Nyt on vaan sateista ja ikävää, ettei oikein pääse uloskaan, ennen olin sateen ystävä, mutta ajat muuttuvat.

Nyt kun on syysmyrskyt ja lehdet karisevat puista, niin lohdutukseksi voi muistella kaunista ruskaa. Tämä on kuvattu meidän talon nelännen kerroksen ikkunasta.

Asun kuitenkin keskustassa, mutta on vielä luontoakin. Pihalla isot vaahterat!